Aloitin vajaat 2 viikkoa sitten lääkityksen, jonka pitäisi vähentää tupakanhimoa. En ole huomannut mitään eroa, mutta olen melko väsynyt töistä ja pienikin hampaiden kiristys on saanut painelemaan tupakalle. Teki mieli tai ei.
Ekan viikon aikana otettiin 1 tabu päivässä ja sen jälkeen 2 tabua päivässä. Tupakointi piti lopettaa 1-2 viikon jälkeen lääkityksen aloittamisesta. Kuvittelin lopettavani heti 1 viikon jälkeen, mutta ei siitä olisi tullut muuta kuin epäonnistumisen tunne ja taas olisi pitänyt tehdä itsensä kanssa pitkään töitä ennen kuin uusi yritys olisi ollut mahdollista. Annoin itselleni luvan sauhutella myös sen 2. viikon, koska seuraava viikko olisi lomaviikko.
Tupakit loppuivat eilen puolen päivän aikoihin. Lähdin iltapäivällä kauppaan ostamaan lisää, mukamas siltä varalta, että jos vaikka menee hermo. Tai pehmeä lopetus eli voisin polttaa aamutupakan jne.
Onnistuin yllättämään itseni täydellisesti, koska en sittenkään ostanut tupakkaa, vaikka ihan sitä varten lähdin kauppaan. Ostin siis “vain” imeskelytabletteja.
Totuuden nimessä on myönnettävä, että kysyin josko kaupassa olisi myytävänä sähkötupakkaa. Kyseinen kauppa on pikkukauppa pikkukylässä, joten olin melko varma, että valikoimaan ei kuulu sähkötupakkaa. Olin oikeassa ja hyvilläni siitä.
Mieli muuttui kuitenkin aika äkkiä. Matkalla kaupasta kotiin päätin käydä 30 km päässä Ärrällä ostamassa sähkötupakkaa. Olin jo matkalla sinne, mutta tein uukkarin ja menin kotiin. Yllätin siis itseni toistamiseen.
Tänä aamuna olisin antanut paljon, että olisin saanut aamutupakan tai viisi. Kaipasin todella kovasti sitä tunnetta, kun savu kulkeutuu keuhkoihin. Todella, todella kovasti.
Nautin rauhallisista aamuista surffaillen, kahvia juoden ja sauhutellen. Nyt aloin mennä pitkin seiniä. Harkitsin vakavasti (ja itsas päätinkin), että lähden hakemaan sen sähkötupakan.
Ylläri 3 eli en lähtenytkään vaan vauhkona yritin keksiä itselleni sellaista tekemistä, johon voisin uppoutua ja johon ei liittyisi kovinkaan vahvasti ramppaamista tupakalla. Katse osui sohvalla olevaan puhtaiden vaatteiden kasaan. Pesuhuoneessa olisi lisää näitä pesuaineallergiakohtauksen jäljiltä uudelleen pestyjä vaatteita. Siellä olisi myös lisää pyykättävää.
Ajatuksesta tekoihin eli pesukone päälle, Areenasta katsottavaa ja puhtaiden kimppuun. Osa vaatteista oli jo pahasti rypyssä ja ne olisi silitettävä tai vähintäänkin höyrytettävä. Mahtavaa!
Siis anteeks mitä?? Mahtavaa? Sunnuntaiaamuna? Mä en pidä silittämisestä!
Siinä ohessa viestittelin ystävän kanssa ja hätäpäissäni laitoin viestin jopa viimeistä edeltävälle eksälle, joka oli heikkona hetkenään luvannut kannustaa, jos jossain vaiheessa päätän lopettaa tupakoinnin.
Olin jo reilun tunnin ollut puhtaiden kimpussa, kun oli pidettävä pieni tauko. Siinä tauon aikana ehdin miettiä seuraavia hommia. Renkaanvaihtoa olisi lykättävä parilla päivällä, koska siinä hommassa on tullut sauhuteltua. Jotain muuta olisi keksittävä ja pian. Autojen pesu sisältä ja ulkoa. Pökötti on kohtalaisessa kunnossa, koska sillä ei ole ajettu sitten syksyn, mutta Sitikka on aivan karmean näköinen. Ulkopuolelta ikkunoihin asti kurassa ja sisälläkin paikoitellen koiran peffan ja tassunmuotoisia kurajälkiä.
Tässä vaiheessa alkoi jo vähän naurattaa oma vauhkoileminen, koska autonpesu on mun mielestä vielä pahempi asia kuin silittäminen …😆
Hoin itselleni hyviä asioita, joita seuraisi tupakoinnin lopettamisesta. Pääsisin eroon yskimisestä, henki kulkisi paremmin, ystäväni on luvannut yrittää tupakoinnin lopettamista, jos mä onnistun, säästyneillä rahoilla voisin parin vuoden päästä päivittää matka-ajokin parempaan. Niin ja näytteisin viimeisimmälle eksälle, että mihin pystyn, jos mua ei painosteta vaan saan tehdä omalla tavalla, omassa tahdissa. No henkilö luuli kannustavansa, mutta musta se tuntui panostukselta. Enkä mä tulisi sille koskaan kertomaan, koska ei pidetä yhteyttä, mutta tietäisin itse.
Pyykkäsin, viikkasin ja silitin niin kauan, että selkä huusi jo armoa. Köpöttelylenkki pojan koiran kanssa ja nojatuoliin lepuuttamaan selkää ja jalkoja. Enää ei tehnyt mieli lähteä liikkeelle hakemaan sauhuteltavaa, ei vaan jaksanut. Ihme kyllä selvisin ekasta päivästä.