Lauantain suunnitelmat uusiksi

Sain vihdoin ja viimein siirrettyä kaikki FB-höpinät vanhaan, yksityiseen blogiin. Tänään oli tarkoitus viritellä uutta blogia, mutta tanssiseuralta tuli hätähuuto viejäpulan vuoksi, joten suunnitelmat ja päiväunihaaveet oli laitettava sivuun ja lähdettävä tanssikurssille tanssittamaan naisia. Tiedän kokemuksesta kuinka tylsää on odottaa omaa vuoroa, kun viejiä on liian vähän.

Bugg ei todellakaan ole mun lempparitansseja, mutta onneksi “joudun” monesti olemaan viejänä niillä kursseilla. Viejänä se on joskus jopa kivaa.

Siitä, että olen opettanut tanssikurssilla, on kulunut melkein neljä vuotta. Tanssimiset ovat olleet aika vähissä kolmisen vuotta mm. töiden vuoksi. On muitakin syitä tanssi-ilon kuolemiseen, mutta niistä ehkä toisella kerralla.

Asustelin myös jonkin aikaa toisella paikkakunnalla ja sinä aikana kotikaupungin tanssikursseilla on porukka vaihtunut. Monikaan kursseilla kävijöistä ei tiedä mun taustaa eli eivät osaa jännittää “open” kanssa tanssimista. Ne muutamat kerrat, kun olen saanut aikaiseksi lähteä kurssille, olen nauttinut todella paljon siitä, että olen ollut suurimmalle osalle täysin tuntematon. Vanhat tututkaan eivät ole mua narauttaneet, joten olen saanut olla vain yksi nimetön naisviejä.

Tänään vähän ihmettelin, kun yksi nainen tuntui yhtäkkiä aikaisempaa jännittyneemmältä. Paussin aikana selvisi, että hän oli miettinyt, että miksi olin niin tutun näköinen. Hän oli lopulta keksinyt, että oli silloin nelisen vuotta sitten käynyt mun pitämillä tanssikursseilla.

Tää on muuten samalla pieni testi, että osasinko väsyneillä harmaasoluilla laittaa asetukset kohdilleen, ja virittää postaukset tulemaan automaagisesti myös Mastodoniin.


Lisäys: Postaus meni kyllä Mastodoniin, mutta vain muutamalla sanalla… Täytyy yrittää löytää toinen (kymmenes) plugin.

Järjetön kutina

N. 40 vuotta poissa pysynyt pesuaineallergia iski jälleen. Tai siis ainakin epäilen sietämättömän kutinan, ihottuman ja pikkuruisten vesikellojen johtuvan siitä. Olen suurin piirtein vuoden verran käyttänyt uutta pesuainetta. Eikä ole kauaakaan, kun hankin uuden pesukoneen. Luulen, että nämä kaksi uutta seikkaa + 69 minuutin sekaohjelman käyttäminen ovat aiheuttaneet tilanteen. Pesukone on 8 kilon kone, mutta sekaohjelman maksimimäärä on 5 kg ja sitä huomaamatta olen ladannut koneen täyteen…

Tää kutina tekee mut hulluksi. Siis hullummaksi.

Perjantaipurku

Onni on saada ystävä työkaverista, joka oikeasti ymmärtää sun työn ja sen rasitteet, koska tekee samaa duunia. Ja jonka kanssa voi perjantaisin pureksia työviikon tapahtumat ja ärsytykset, jotta ne eivät vaivaisi enää viikonloppuna vaan saisi olla vapaalla.

Yleensä selvitään reilussa tunnissa, josta puolet menee töistä paasaamiseen. Tänään juttu luisti ja puhelu kesti 2,5 tuntia, vaikka työasiat käsiteltiin ennätysajassa.

Pitikö taas tehdä hankalamman kautta?

Kadun katkerasti päätöstä siirtää FB-jutut blogiin. Aivan järjetön homma enkä vielä ole edes puolivälissä 🙄

No hyvä on, tunnustan. Homma saattaisi olla jo finaalissa, jos en olisi innostunut omasta verkkotunnuksesta ja blogista vaan olisin jatkanut ilmaisversion kanssa. Tämän säätämisessä on kulunut tunti jos toinenkin 😁

Vastauksena otsikon kysymykseen: totta kai piti 😂

Pitkästä aikaa tanssikurssilla

Olen vähän saanut nukuttua pois täydenkuun aiheuttamasta univelasta. Sikeästi nukkumisella on ollut sellainen ikävä sivuvaikutus, että selkä on oikutellut ja aamuisin on joutunut köpöttelemään kumarassa, kunnes selkä on vetristynyt niin paljon, että on saanut ruotonsa suoristettua.

Liike on lääke ja onneksi tanssiseurassa oli eilen tarjolla West Coast swingiä ja lindy hopia. Westie ei ole mun lemppareita, toisin kuin lindy hop (sitäkään osaa kovinkaan hyvin). Molempia on kotipaikkakunnalla harvoin tarjolla, joten tilaisuuteen oli tartuttava.

WCS-kurssilla oli melkoinen seuraajaylivoima, joten roolin valinta oli helppo ja ryhdyin viejäksi, jotta sai tanssia koko ajan eikä tarvinnut seisoskella odottaen omaa vuoroa. Seisoskelu ei olisi ollut hyväksi selälle.

Paikalla oli muutama tuttu ja ilahduttavan paljon uusia kasvoja. Kursseilla käyvä väki on ehtinyt vaihtua sen 3 vuoden aikana, kun olin työssä, jossa oli tehtävä myös iltavuoroja tai olin kokonaan pois paikkakunnalta. Jyväskylässä asuessani kursseilla käydessäni nautin todella paljon siitä, että olin muille kurssilaisille nimetön, vain yksi kurssilaisista. Ainoastaan ohjaajapari tiesi mun taustan sen vuoksi, että olimme olleet samassa ohjaajakoulutuksessa. Lähes sama tilanne oli nyt ja pidin siitä ihan yhtä paljon.

Täytyy kyllä myöntää, että tuntui hyvältä myös se, että yksi tunneillani käynyt tuttu toivoi mun palaavan opettamaan. Ja toinen pyysi apua, kun hänellä oli vaikeuksia askelien ja suuntien kanssa.

WCS-kurssin päätteeksi selkä ilmoitti saaneensa tarpeeksi, joten jätin suosilla lindy hopin väliin ja suuntasin kotiin, vaikka vähän harmitti. Ratkaisu oli kuitenkin oikea ja selkä on ollut vähän parempi tänään.

Siirtohommia

Poistelen postauksia facesta sitä mukaa, kun olen saanut niitä kopsattua muualle. Kyllähän sitä saattaisi helpommalla päästä, kun vain poistaisi koko tilin. Olen meinaan urakan alussa ladannut koko aineiston. En tiedä, että olisiko sen saanut vietyä sellaisenaan jollekin blogialustalle tms. En oikeastaan halunnut edes selvittää. Musta on kivempi lukea hölmöjä, mutta lähes aina positiivisia juttujani, ja kopsata ne sellaisenaan uuteen paikkaan.

My life – my rules 😁