Eilen uskaltauduin vaihtamaan autoon kesärenkaat. Pultit olivat niin tiukassa, että niitä ei saanut pulttipyssyllä auki. Olin aivan varma, että jossain on pulttiavain, jonka varren päällä pomppimalla saisi tiukimmatkin pultit auki. Työkalua vain ei löytynyt mistään, joten ei auttanut muu kuin keskeyttää homma heti alkuunsa ja lähteä ostoksille.
Hermo oli siis jo valmiiksi aika kireällä, kun pääsin Motonetiin asti. Hetken samoilun jälkeen löytyi oikea hylly ja oikea työkalu. Yllätin itseni ajamalla lähistöllä olevan Ärrän ohi hakematta tupakkaa. Kotona pidin rauhoittelutauon syömällä välipalaa, ettei vain alhainen verensokeri aiheuta lisähermostumista ja pakottavaa tarvetta lähteä käymään tupakkaostoksilla. Jatkoin taukoa katsomalla Areenasta jotain.
Sitten uudelleen renkaiden kimppuun. Heti alussa kiinnitin huomiota Topin erikoiseen käyttäytymiseen ja kävin lähempänä katsomassa, että mistä on kyse. Terassin alla asusteleva kyy oli päättänyt lähteä liikkeelle ja oli siis keskellä pihaa. Koira kainaloon ja sisälle huutamaan pojalle, että se kyy on nyt pihalla.
Useista karkottamisyrityksistä huolimatta kyy on sitkeästi pysytellyt pihapiirissä nelisen vuotta. Me ihmiset todennäköisesti selvittäisimme, mutta pienelle Topille kyyn purema voi olla hengenvaarallinen. Itseni tuntien koen pitkään omantunnon tuskia kyyn kohtalosta, mutta sen kanssa on vain elettävä. Topi on tärkeämpi.
Uudelleen renkaiden kimppuun. Äänekkään kompuran vuoksi tulee yleensä pidettyä kuulokkeita ja kuunneltua musiikkia, mutta nyt olin sen verran vauhkona siitä kyystä, että kuulokkeet oli hylättävä. Halusin kuulla, jos Topi haukkuisi.
Sain kuitenkin lopulta vaihdettua renkaat ja nakkasin uuden pulttiavaimen holkkeineen päivineen takakonttiin. Sieltä löytyi se “kadonnut” aikaisempi pulttiavain. Kiikutin vanhemman autotalliin ja jätin autoon uudemman, koska sen mukana tuli useampi holkki. Kerran olen “joutunut” pysähtymään toisen auton rengasrikon vuoksi, mutta silloin ei ollut oikean kokoista työkalua mukana. Nyt on.
Ruoan ja päiväunien jälkeen lähdin tanssikurssille, jossa oli aiheena suljetun otteen vienti ja seuraaminen. Sinänsä ei mitään uutta tietoa tullut, mutta ihan hyvää kertausta. Kurssilla oli mm. sellainen harjoitus, että hyvä kannatus piti romahduttaa ja katsoa, että huomasiko tanssipari. Totesin harjoituksen aikana, etten oikein osannut romahduttaa kannatusta. Vaikka päästin vatsan löysäksi, niin raami pysyi. Oikeasti se on hyvä asia, mutta tuon nimenomaisen harjoituksen kannalta huono 😀. En jaksanut jäädä toiselle tunnille, joka olisi ollut fuskua.
